Isä Meidän -rukous, Osa 4: Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi (1/3). (Matt. 6:9-10)

Jatkamme eteenpäin neljännellä osalla Isä meidän –rukousta käsittelevässä saarnasarjassamme. Jos sinulta on jäänyt kolme edellistä osaa kuulematta niin suosittelen, että kuuntelet ne ensin. Näin ollen sinulle muodostuu parempi kokonaiskäsitys, mistä tässä rukouksessa on kyse.

Tänään etenemme Isä meidän -rukouksen vetoomuksiin tai pyyntöihin, joita on yhteensä kuusi:
1. Pyhitetty olkoon sinun nimesi
2. Tulkoon sinun valtakuntasi
3. Tapahtukoon sinun tahtosi

Siinä oli kolme ensimmäistä pyyntöä ja niitä seuraavat toiset kolme:
4. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme
5. Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme
6. Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta

Huomaa, miten kaunis ja täydellinen tämän rukouksen rakenne on. Kolme ensimmäistä pyyntöä käsittelevät Jumalan asioita ja seuraavat kolme pyyntöä käsittelevät meidän asioitamme. Raamattu on täynnä kaikenlaisia vastaavia pieniä yksityiskohtia.

Taas kerran näemme, miten tässä kohtaa Isä meidän -rukousta asiat ovat aivan oikeassa tärkeysjärjestyksessä. Tämä ei kylläkään ole mikään ihme, sillä Jeesus tietenkin opettaa meille aivan täydellisen rukouksen, hän kun on itse täydellinen.

Ensiksi rukoilemme siis Jumalan asioiden puolesta:
1. Pyhitetty olkoon sinun nimesi
2. Tulkoon sinun valtakuntasi
3. Tapahtukoon sinun tahtosi

Otetaan ensimmäinen pyyntö käsittelyyn. Mitä tarkoittaa ”pyhitetty olkoon sinun nimesi”?

Mikä on ensinnäkin Jumalan nimi? Monesti sanomme, että Jumalan nimi on ”Jehova”. Tämä ei kuitenkaan ole täysin oikein ihan kirjaimellisessa mielessä. Me emme tiedä Jumalan nimestä varmuudella muuta kuin konsonantit ”YHWH”.

Antiikin heprean kielessä, jota käytettiin vanhan testamentin kirjoittamiseen ei ollut vokaaleja. Alkuperäisessä hepreassa Jumalan nimestä kirjoitettiin aina vain konsonantit “YHWH”. Tätä kutsutaan tetragrammatooniksi. Tämä vokaaliton kirjoitustapa ei ollut vanhan testamentin aikaisille Juutalaisille ongelma, koska jos kieltä osaa puhua, niin ymmärtää lukea tekstiä pelkkien konsonanttien perusteella pienen totuttelun jälkeen. Ymmrtk mt trktn? Koska kaikista kirjoitetuista sanoista puuttui vokaalit emme myöskään tiedä, mitkä vokaalit kuuluisivat Jumalan nimen konsonanttien joukkoon.

Käytäntö korvata YHWH sanalla “Herra” taas alkoi juutalaisten keskuudessa satoja vuosia ennen Kristusta. Juutalaiset eivät tunnetusti halunneet sanoa Jumalan nimeä ääneen ollenkaan, etteivät he rikkoneet käskyä, 2. Moos. 20:7: Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

Tämä raamatun jae ei tietenkään tarkoita sitä, että Jumalan nimeä ei saisi lausua ollenkaan. Juutalaiset kuitenkin valitettavan useasti noudattivat Jumalan käskyjä äärimmäisen kirjaimellisesti sen sijaan, että olisivat noudattaneet niitä sydämestään. Yksi hyvä esimerkki oli, miten Jeesuksen opetuslapset kulkivat sapattina pellon läpi ja samalla poimivat tähkäpäitä syödäkseen niitä (Mark. 2:23-28). Fariseukset tämän nähdessään syyttivät heitä Sapatin rikkomisesta, sapattina kun ei ollut luvallista tehdä työtä ja tämä oli heidän mielestään työtä. Jeesus vastasi heille, että ”sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten”. Tarkoituksena oli, että ihminen ei tee työtä sapattina, jotta voi levätä. Mutta totta kai ihminen voi kerätä ruokaa ja syödä jos on nälkä.

Mutta fariseukset olivat tehneet sapatista niin rajoittavan asian, että ihmisten oli vaikea jopa elää ihan normaalia elämää sapattina. Esimerkiksi sapattina ihmiset eivät saaneet kävellä kuin alle kilometrin, ei enempää. Kaivosta ei saanut nostaa vettä juodakseen, sairaita ihmisiä ei saanut hoitaa paitsi jos he olivat ihan kuolemaisillaan (Mark. 3:1-2). Nykypäivänkin juutalaisuutta harjoittavat eivät voi esimerkiksi painaa hississä nappia sapattina, kun se on heidän mielestään työn tekoa (http://en.wikipedia.org/wiki/Shabbat_elevator), ja joitain vuosia sitten oli kova väittely siitä, että voiko Sapattina kaivaa nenää, koska sekin saattaa tavallaan olla työtä (http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3796430,00.html).

Samalla tapaa tämä vääränlainen asenne Jumalan nimen suhteen johti siihen, että sen lausuminen lopetettiin. Myöhemmät sukupolvet sitten jossain vaiheessa unohtivat, mitkä olivat ne vokaalit joita YHWH kirjainten kanssa tulisi käyttää Jumalan nimeä äännettäessä. Nykypäivänäkään juutalaiset eivätkä raamatuntutkijat tiedä varmuudella, mitä vokaaleita YHWH konsonanttien kanssa tulisi käyttää.

Yhdessä vaiheessa vokaalit sanasta Adonai (“Herra”) tai Elohim (“Jumala) löysivät tiensä YHWH sanaan, muodostaen sanan YaHWeH, mutta tämä ei tarkoita sitä, että Jumalan nimi alun perin lausuttiin näin. Yahweh on kuitenkin varmempi valinta kuin Jehova, koska hepreankielessä ei edes ole kirjainta “J”, eikä sitä ”J” kirjainta ollut edes englanninkielessä ennen 1600 lukua (http://en.wikipedia.org/wiki/J).

Tämä voikin olla kiinnostava keskustelunaihe Jehovan Todistajien kanssa. Jos Jehovan todistajien mielestä on niin tärkeää aina käyttää sanaa Jehova, niin suosittelisin heille, että he ainakin kirjoittaisivat Jumalan nimen edes vähän niin kuin se kuuluu kirjoittaa, eli käyttäen konsonantteja YHWH.

Myöskään uudessa testamentissa ei ole yhtään kohtaa, jossa Jumalasta olisi käytetty YHWH konsonantteja, vaikka Jeesus puhuu hänestä tavan takaa. Jopa silloin kun uudessa testamentissa lainataan suoraan vanhasta testamentista kohta, jossa konsonantit YHWH esiintyy, niin kirjoittaja kääntää YHWH konsonantit kreikan kielen sanaksi Kurios, eli Herra. Apostoli Paavali tekee näin roomalaiskirjeessä 10:13, kun hän lainaa vanhasta testamentista kohdan Joel 2:32. Minkä takia hän teki näin? Sitä emme voi varmuudella tietää. Ehkä siksi, että sana Herra ihmisen omalla äidinkielellä on helpompi sisäistää, kuin konsonantit YHWH.

Tätä käytäntöä myöskin noudatetaan suomenkielisessä raamatunkäännöksessä. YHWH konsonantit on käännetty aina sanaksi Herra. Jos Paavali teki niin, niin kyllä suomenkielisessä raamatunkäännöksessä voi varmaan tehdä niin.

Älkää kuitenkaan ymmärtäkö minua väärin. En ole mitenkään YHWH konsonanttien käyttöä vastaan. En ole edes Jehova sanan käyttöä vastaan, vaikka kuten juuri opimme se ei todellakaan ole oikea tapa kirjoittaa Jumalan nimi. Halusin vain tuoda nämä yksityiskohdat Jumalan nimestä esille kun muutamat ihmiset, etenkin Jehovan todistajat välillä esittävät, että suomenkielisessä raamatunkäännöksessä olisi joku salaliitto, että sana Jehova on haluttu piilottaa. Ei ole. Ei näiden faktojen valossa ole mitään salaliittoa.

Kaiken tämän tiedon valossa, mitä olemme Jumalan nimestä oppineet, meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että ei YHWH asianmukainen ääntäminen ole pelastuksen kannalta keskeistä. Sekä vanhassa että uudessa testamentissa käytetään yleisiä termejä “Jumala” ja “Herra”. Hepreaksi: El ja Adonai sekä kreikaksi: Theos ja Kurios. Jos Raamatun kirjoittajat Pyhän Hengen inspiroimina saivat käyttää näitä termejä, niin se ei ole väärin jos mekin kutsumme Häntä Jumalaksi tai Herraksi. On paljon tärkeämpää tuntea Jumala uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, kuin tietää oikea tapa ääntää Hänen nimensä hepreaksi.

Olemme nyt käsitelleet Jumalan nimeä ihan kirjaimellisesti, mutta mitä tarkoittaa hänen nimensä pyhitys? Mitä Jeesus tarkoittaa kun hän viittaa Jumalan ”nimeen”. Tarkoittaako hän, että meidän täytyy pyhittää sana ”Jumala”? Hän ei tarkoita sitä, vaikka kyllä niinkin on hyvä tehdä. Kun Jeesus sanoo ”pyhitetty olkoon sinun nimesi”, niin hän tarkoittaa kaikkea sitä, mitä Jumala on. Kyseessä on Jumalan koko luonto ja olemus. Käytämme tätä samaa sanontaa jopa nykyaikana. Esimerkiksi, jos joku sanoo, että ”sinun nimesi on tahrattu”, tarkoittaako se sitä, että joku on tahrannut jonkun tekstin, jossa lukee vaikka ”Matti”. No ei tietenkään. Jos joku tahraa sinun nimeäsi, se tarkoittaa maineesi mustamaalausta. Jos esimerkiksi joku sanoo, että ryöstelet öisin pankkeja, vaikka et näin tee, niin se on nimesi tahraamista. Tai jos joku väittää poliitikon ottaneen vastaan lahjuksia, vaikka näin ei ole käynyt, niin silloin on kyse tämän poliitikon nimen tahraamisesta tai kunnian loukkauksesta.

Kun Jeesus siis puhuu Jumalan ”nimestä”, niin kysymys on Jumalan jumalallisesta luonteesta ja hänen ominaisuuksistaan. Esimerkiksi hänen viisaudestaan, rakkaudestaan, voimastaan, oikeudenmukaisuudestaan, jne. Se kuvaa kaikkea sitä, mitä Jumala on paljastanut meille itsestään. Tätä tarkoittaa Jumalan ”nimi”.

Entä mitä sitten tarkoittaa ”pyhitetty”, “pyhitetty olkoon sinun nimesi”? Sanakirja kuvailee sanaa ”pyhä” muun muassa seuraavilla adjektiiveilla: täydellinen, virheetön, erityisen tärkeä, koskematon.

Kun Jeesus siis sanoo ”pyhitetty olkoon sinun nimesi”, hän ikään kuin sanoo: olkoon sinun nimesi eli sinä itse ja kaikki se mitä olet, erityisen tärkeä ja koskematon asia. Olkoon sinun kunniasi ja loistosi täydellisenä ja virheettömänä kirkastettu kaikkialla. Olkoon kaikkialla syvä kunnioitus sinua kohtaan. Olkoon Jumala erotettu kaiken yläpuolelle.

Eli tämä on Isä meidän -rukouksen ensimmäinen pyyntö. Mutta onko tämä yleensä meidän ensisijainen toive rukouksissamme, että Jumala olisi tällä tapaa kunnioitettu koko maailmassa? Sen pitäisi olla. Jopa silloin, kun tulemme Jumalan eteen jonkun ison ongelman kanssa. Meidän koko elämämme ensisijaisen toiveen pitäisi olla, että tämä meidän Jumalamme saisi koko maailmankaikkeudessa kaiken sen kunnioittavan ylistyksen, joka hänelle kuuluu. Että Jumalan nimi olisi kirkastettu kaikkialla.

Tämä oli myös Jeesuksen palava toive. Hän sanoi: ”Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.” (Johanneksen Evankeliumi 17:4).

Jumalan loisto ja kirkkaus oli aina ensimmäinen prioriteetti Jeesukselle. Miten on meidän laitamme? Jeesuksella on uutisia meille kaikille: Me ihmiset emme ole maailman keskipiste, et sinä, enkä minä. Monesti käyttäydymme ikään kuin näin olisi, mutta Jeesuksen mukaan JUMALA on maailman keskipiste, emmekä me ihmiset. Tämä on se syy, jonka takia Jumalan nimen pyhityksen tulee olla ensimmäinen pyyntömme, jopa ennen kuin pyydämme jokapäiväistä leipäämme tai syntejämme anteeksi. Jumalan kunnia, kirkkaus, ja loisto tulee ennen kaikkea muuta. Jeesuksen mukaan sen pitäisi olla meidän ensimmäinen huolenaiheemme. Ennen kuin mikään sota, nälänhätä tai muu ongelma, joka meillä saattaa olla keskuudessamme. Jumalan nimen pyhitys tulee ennen kaikkea muuta!

Jokainen meistä voi itse miettiä, kuinka usein olemme juosseet Jumalan luo puolipaniikissa pyytämään häneltä ratkaisua johonkin ongelmaamme. Entä kuinka useasti olemme juosseet hänen luo raskain sydämin pyytämään, että hänen nimensä olisi pyhitetty? Ainakaan omalla kohdallani vastaus ei ole imarteleva.

Onko Jumalan nimen pyhitys oikeassa arvossaan rukouksissamme?

Siirrytään seuraavaan pyyntöön: ”Tulkoon sinun valtakuntasi”.

Mitä Jeesus oikein tarkoittaa sanoessaan: ”tulkoon sinun valtakuntasi”. Eikö Jumalalla ole muka jo valtakuntaa? Kyllä on.

Tietyllä tapaa Jumalan valtakunta on tietenkin aina ollut olemassa. Jumala on maailmankaikkeuden suvereeni hallitsija ja maailmanhistorian aikana kukaan tai mikään ei ole ikinä voinut tehdä Jumalan suunnitelmia tyhjiksi. Jumala hallitsee kaikkea jopa tänäkin hetkenä, eikä meidän tarvitse rukoilla sen puolesta. Meidän täytyy vain alistua Jumalan kuninkuuden edessä ja iloita siitä, että hän on kaiken hallitsija.

Miksi sitten rukoilemme ”tulkoon sinun valtakuntasi”? Miten Jumalan valtakunta saapuu? Ehdotan teille kolmea mahdollista tapaa.

Helluntaina kirkkohistorian alussa
Ensinnäkin Jumalan valtakunta saapui jo noin vuoden sisällä siitä, kun Jeesus opetti opetuslapsille tämän Isä meidän –rukouksen. Jumalan valtakunta nimittäin saapui helluntaina, kirkkohistorian alussa noin 2,000 vuotta sitten, kun Pyhä Henki asettui uskoviin.

Room. 14:17 kertoo meille: ”…sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.”

Jos Jumalan valtakunta on rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, niin seuraava luonnollinen kysymys on: Mistä lähtien uskovat ovat saaneet rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä?

Apostolien tekojen toinen luku kertoo meille vastauksen: Pyhä Henki saapui uskoviin helluntaina 10 päivää sen jälkeen, kun Jeesus oli noussut takaisin taivaaseen.

Ylösnousemuksensa jälkeen Luukkaan viimeisessä luvussa Jeesus taas käskee opetuslapsiansa pysymään Jerusalemissa, kunnes heidän päälle puetaan voima korkeudesta. (Luuk. 24:49).

Mikä tämä voima sitten oikein on, joka tuo Jumalan valtakunnan mukanaan?

Apostolien teot 1:8 antaa meille vastauksen: ”vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka”.

Eli,
1. Jeesus sanoi, että uskovat saavat voiman, kun Pyhä Henki tulee heihin.
2. Raamattu myöskin kuvailee Jumalan valtakuntaa rauhaksi ja iloksi Pyhässä Hengessä.

Jos Jumalan valtakunta on rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä, niin on siis varsin selvää, että Jumalan valtakunta on ollut keskuudessamme Jeesuksen taivaaseen nousun jälkeisestä helluntaista lähtien, jolloin Pyhä Henki saapui uskoviin.

Apostolien tekojen luku 2 kertoo meille kuinka Pyhä Henki saapui:

”Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat.
Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi…” (Ap. t. 2:1-4)

Näin siis opetuslapset olivat helluntaina todistamassa Jumalan valtakunnan tuloa voimassansa ja Uuden testamentin kirkon syntymistä.

Tämän jälkeen Uuden testamentin sanoma lähtikin Pyhän Hengen täyttämien uskovaisten välityksellä leviämään ympäri maailmaa kulovalkean tavoin. Ei kulunut kuin muutama vuosisata, kun kristinuskosta oli tullut silloisen maailman eli Rooman Valtakunnan virallinen valtion uskonto.

Joku saattaa nyt olla vähän ymmällään tästä Pyhän Hengen saapumisesta helluntaina, sillä olihan Pyhä Henki aktiivinen jo Vanhassa testamentissa. Ja näin on, Pyhä Henki oli tosiaan aktiivinen myöskin Vanhassa testamentissa. Itseasiassa Pyhä Henki on ollut aktiivinen maailman luomisesta lähtien, kun hänet mainitaan jo Raamatun toisessa jakeessa liikkuvan ”vetten päällä” (1. Moos. 1:2). Mutta Pyhän Hengen toimenkuva ei ollut Vanhassa testamentissa samanlainen kuin Uudessa testamentissa helluntaista lähtien. Vanhassa testamentissa Pyhä Henki täytti voimallaan joitain Jumalan palvelijoita, kuten esimerkiksi tietyt kuninkaat ja profeetat, mutta saattoi myös lähteä heistä pois kuten kävi kuningas Saulin kohdalla (1. Sam. 16:14).

Uusi testamentti taas opettaa kuinka Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisestä helluntaista lähtien uskovat ovat olleet pysyvästi Pyhällä Hengellä täytetyt (1. Kor. 6:19-20). Kun otamme vastaan Kristuksen pelastajanamme, niin Pyhä Henki tulee niin sanotusti asumaan meihin. Apostoli Paavali kutsuu tätä meidän “perintömme vakuudeksi” (Ef. 1:13-14). Meissä oleva Pyhä Henki on tavallaan Jumalan vakuus tai käsiraha meidän tulevasta iankaikkisesta perinnöstämme. Huomaamme Pyhän Hengen vaikutuksen itsessämme, kuinka hän alkaa muuttamaan meitä yhä enemmän ja enemmän Jeesuksen kaltaiseksi. Se on myöskin todistus tai varmistus meille siitä, että olemme Jumalan lapsia, kun huomaamme miten uskoontulomme jälkeen elämme muuttuu Pyhän Hengen vaikutuksen kautta. (2. Kor. 3:18).

Jos siis Jumalan valtakunta on tällä tapaa jo keskuudessamme ja jos todella olemme Jumalan lapsia ja täten kuulumme hänen valtakuntaansa, eikö olisi myöskin luonnollista olettaa, että meidän huomiomme ja ajatustemme pitäisi olla enimmäkseen Jumalan valtakunnan asioissa?

Yhdessä vaiheessa elämääni käytin paljon aikaani uutisten ja aikakausi lehtien lukuun. Nyt käytän suurimman osan siitä ajasta Jumalan valtakunnan asioiden tutkimiseen. Luen toki vielä säännöllisesti uutisten pääotsikot läpi, mutta olen vain lievästi kiinnostunut siitä mitä Suomessa tai maailmalla tapahtuu. Minun ensisijainen kiinnostukseni kohde on Jumalan valtakunnan asiat. Ei se, kuka on kenenkin salarakas tai jotkut uudet lahjonta- tai korruptioepäilyt Euroopassa.

Olemme ensisijaisesti Jumalan valtakunnan kansalaisia. Vasta sen jälkeen Suomen ja maapallon kansalaisia. Tämän takia Jumalan valtakunnan asioiden pitäisi kiinnostaa meitä ja sen seurauksena näkyä myös rukouksissamme.

Jumalan valtakunta saapui siis Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeisenä helluntaina, kun Pyhä Henki asettui uskoviin. Esitän tämän lisäksi vielä kaksi muuta tapaa, miten Jumalan valtakunta saapuu, mutta sen kuullaksenne teidän täytyy kuunnella seuraava saarna.

Rukoilkaamme:
Pyhitetty olkoon sinun nimesi Herra. Tulkoon sinun valtakuntasi mahdollisimman pian niin, että saat kaiken sen kunnian ja ylistyksen joka sinulle kuuluu. Tee mitä vaan ylistää sinua ja edistää sinun valtakuntaasi. Sitä mekin haluamme ja rukoilemme sen puolesta. Aamen.

www.Maallikkosaarnaaja.com.

(päivitetty 6.6.2015 – Viittaus Pyhän Hengen saapumiseen Mark. 9:1 perusteella poistettu)

Post a comment

Share This